lauantai 8. maaliskuuta 2014

Kevät tekee tuloaan...

...ja saa sormet jo syyhyämään puutarhailun pariin. Ihana aurinko pilkisti tänään ja sai ulkoilun tuntumaan entistäkin ihanammalta! :)
Voi mitä suunnitelmia pää jo pursuaa pihan suhteen... Meillä jäi ihana puutarha vanhoine omenapuineen edelliseen kotiin ja täällä aloitetaan ihan puhtaalta pöydältä myös ulkona. Mutta toisaalta se saa tilanteen tuntumaan entistä kutkuttavammalta. Piha on kuin tyhjä taulu, johon on ihana alkaa luoda uutta puutarhaa.
Eikä kuumetta helpota yhtään se, että Ilonan uusin kirja Hurmaava Huvila on täynnä kevään ja kesän inspiraatiota, suosittelen! ;)

Meillä on melkein hehtaarin tontti, jossa kasvaa mäntymetsää ja talon takana aukeaa suuri nurmialue, joka saa raivaus-saha käsittelyn kevään tullen. Nurmialue kasvaa pitkää heinää ja puskee koivun ja männyn taimia.
Tähän talon taakse on minulla haavena tehdä joskus suuri kasvihuone vanhoista ikkunoista jakamaan pihaa hyötytarhaan ja leikkialueeksi. Hyötytarhan puolelle englantilaistyylinen keittiö-puutarha istuslaatikoihin ja hedelmätarha tämän taakse pihan takaosaan. Toinen puoli pihasta jää lasten leikkialueeksi, josta löytyy kiipeilytelineet, keinut ja muita koulun aikaisia leikkitelineitä. Voitte arvata, että meillä naperot viihtyy näiden parissa. ;)



Tehtiin tänään isomman lapsosen kanssa tutkimusretki pihalle ja etsittiin lumen alta mitä kasveja pihasta löytyy. Takapihan puolella aivan tontin alareunassa kasvaa pari suurta lehtikuusta, serbiankuusi ja suuri jakokuusi, jonka alkuja on kiitettävästi ympäri alaosan metsikköä.
Tämä alue saakin jäädä metsäpuutarhaksi, johon voisi ajatella muita metsäpuutarhan lajikkeita. Myös edellisen omistajien istuttamat alppiruusut näyttävät voivan hyvin metsikön suojissa.
Tontin toisella laidalla kasvaa ihan mattonaan sinivuokkoa metsikön kätköissä. Hetki vielä ja näky on varmasti mahtava! Samalta suunnalta löytyi vielä vanhat perustukset, olisiko kenties vanha saunan paikka?






Punamullattu piharakennus on yhtä vanha kuin koulukin eli vuodelta 1904. Siinä on aikojen alussa ollut opettajapariskunnan lehmä ja kanoja.
Nykypäivänä tämän katon alta löytyy pannuhuone, pihasauna ja pukuhuone, sekä kolme lämmintä varastohuonetta, johin meillä on tarkoituksena rakentaa uusi puoti.


Jokapuolella repsottaa ja talo kaipaa hellää huomaa. Voi että miten rakastan noita vanhoja kauniita yksityiskohtia. Harmi, että liian paljon on purettu pois ja niin rankalla kädellä tehty remonttia uudistusten aallossa, että ihan pahaa tekee. Mutta meillä on missiona pelastaa tämä talo ja antaa sille aikaa vielä pitkään tulevaan. Näin komea ja jykevästi graniitti-kivijalallaan seisova talo on ehdottomasti pelastamisen arvoinen! :)




Laittelen seuraavaksi vähän talon historiaa, muutama ihana vanha kuva löytyi kyläkirjasta ja arkistojen kätköistä. Meillähän on tarkoitus tehdä vain palauttavia toimia, eli juurikin ne kuvat ja tarinat vuosien takaa ovat meille työkalut tulevaan.
Näistä kuvista on hyvä jatkaa matkaa katseet suunnattuna tulevaan. ;)

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Riikka

9 kommenttia:

Katja Yellowtail kirjoitti...

Oi että millaiset tilat teillä, ihanilta kuulostaa suunnitelmat!

Pepi kirjoitti...

On ainakin tukevalla pohjalla teidän kotinne :)
Ihanan näköinen rakennus ulkopuolelta, voi vain kuvitella kuinka hyvältä se vielä tulee näyttämäänkään....ja kesällä nimenomaan kun kaikki on muutenkin kauneimmillaan!

Anna G kirjoitti...

Kyllä on komea uusi talo teillä! Vanhakin oli kyllä niin vallan kaunis ja ihana, mutta innolla odotan jo lisää kuvia uudesta kodista :) Sinulla tuntuu kärsivällisyyttä löytyvän pihahommiin ihan eritavalla kuin minulla, joka olen heti-kaikki-valmiiksi -tyyppi ;)

Pilvi kirjoitti...

Uskomaton, ainutlaatuinen pihapiiri teillä. Upeaa, että sitä alatte nyt laittelemaan. Ja nuo suunnitelmasi kasvihuoneesta kuulostavat kerrassaan - en meinaa löytää riittäviä sanoja - täydellisiltä :). Ehkä jonain päivänä suunnitelmista tulee totta?

Ilona kirjoitti...

Ihana historia henkii kuvissa, miten monet pikkuiset ovatkaan tuolla ilakoineet :) Lämpimiä tuulia tulevaan!
Ilona

Anonyymi kirjoitti...

Kerrassaan upea talo ja miljöö. Näen jo mielessäni keittiöpuutarhasuunnitelmat pihamaalla toteutuneena - ja sinut lapsinesi siellä touhuamassa. Ihana varmasti kaiken tuon tilan paljouden ja tunnun äärellä suunnitella tulevia. Löydön olette tehneet :).

Mielenkiintoista olisi kuulla teidänkin kohdaltanne vähän taustaa ja tarinaa siitä, kuinka käytännön arjessa (ja myös perheellisinä) olette löytäneet tasapainon remppaan menevien kustannusten + ajankäytön sekä elannon/rahan hankkimisen välillä? Varmasti moni haaveilija (jolla ei ole perintötileillä valmista talousturvaa) miettii samaa. T. Elisa ja perhe

Anonyymi kirjoitti...

Onnea uuteen kotiin!! Ihanan kodikkaaksi olet jo paikat saanut. Ja myös sisäänkäynnin ja ulkorakennuksen. Joiltain se vaan käy:))
Terv. Vakituinen kävijä, joka ei ymmärrä jättää kommentteja.
PS. Pohjapiirustukset kiinnostavat aina kovasti. Niistä jotenkin hahmottuu tilat. Sellainen olisi kiva tänne blogiin, jos on mahdollista laittaa.

Sateenkaarentaa Riikka kirjoitti...

Kiitos teille kaikille :)
Täällä innosta puhkuen kohti uusia juttuja.

Koti näyttää vielä ihan reppanalta, tämä on varmasti sellainen loppuelämän projekti, mutta meille niin rakas jo nyt. Arvatkaa vaan, ollaanko jo salaa vähän talon väritystäkin suunniteltu ja ja... ;)

Elisa ja perhe: Tämä asunto on meille jo kolmas oma. Ensiasuntomme oli kerrostalossa ja sitten muutimme omakotitaloon ja sieltä nyt sitten tähän. Eli matkalla on kertynyt jo jotain omaa ja edetty on tosiaan ihan pikkuhiljaa kohti niitä unelmia.

Meidän tämänhetkinen tilanne on niin, että minun leipätyöni on yrittäjänä Sateenkaarentaa-puodin takana ja mieheni tällähetkellä jatkaa keskenjääneitä opintojaan ja valmistuu toivon mukaan tänä keväänä. Sitten katsomme mitä tulevaisuus tuo tullessaan. :)

Meillä korvaamattomana apuna on sukulaiset, jotka rietävät apuun tarvittaessa. He pääasiassa kaitsevat sitten lapsia ja me muut puuhaamme hommia eteenpäin.
Teemme paljon töitä talkoina ja pikkuhiljaa rahatilanteen salliessa.
Meillä ei rempata suurella budjetilla, vaan mahdollisimman edullisesti, mutta kuitenkaan tyylistä tinkimättä ;)
Yhdessä suunnitellaan miehen kanssa tai kerron hänelle suunnitelmista ja sieltä karsitaan pois ne, joita ei ainakaan vielä toteuteta.
Mies nikkaroi ja minä toimin apumiehenä. Ja kyllä meillä lapsetkin pyörii mukana touhussa, sellaisissa joissa voi olla mukana etenkin ulkona. Eli yhdessä puuhaten eteenpäin. :)

Tämän projektin myötä sietokyky keskeneräisyyttä kohtaan varmasti kasvaa, sillä näin suurta projektia ei meillä vielä ole ollutkaan.
Ja muistutan vielä, että me emme ole rakentamisen tai remontoimisen ammattilaisia, opiskelemme ja luemme paljon perinnerakentamisesta ja yritämme tejdä mahdollisimman paljon töitä silti itse. Itse tekemällä oppii ja mikä sen palkitsevampaa, kuin nähdä oman kättensä jäljen.

Toivottavasti näistä oli yhtään apua :)

Riikka

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Riikka,

että vastasit ja kerroit omasta polustanne. Blogien kai kuuluukin olla siellä unelmien maailmoissa, mutta juuri tuo elämänmakuisuus ja realiteettien mukaan tuominen tekee tarinoista minun mielestä entistäkin mielenkiintoisempia :). On siinä sekin puoli, jonka omassa ammatissani näen, että turhan moni myös elämässään uupuu, jos realiteetit on täysin kateissa tai unelmat pakoilua todellisuudesta.

Olen aina pitäny kovasti blogistasi muutenkin; nyt se nousee vielä uusiin ulottuvuuksiin projetinne myötä.

Tod. innolla ollaan mukana seuraamassa ja täällä omassa elämässä unelmia toteuttamassa. Samanoloisella innolla ja maanläheisellä otteella täälläkin elellään. Muistetaan, että "elämä on tässä ja nyt" ja pistetään toimeksi :)

Elisa