tiistai 12. elokuuta 2014

Kesän makuja ja luopuminen.

Elokuussa ollaan jo pitkällä ja meilläkin arki alkoi tänään. Pienet reput pakattuina iloiset ja reippaat lapsoset lähtivät aamulla päikkäriin. Tutut kaverit ja touhut odottivat.
Kesän jälkeen on ihanaa suunnata katseet jo tulevaan ja ehkä jo niihin syksyisiinkin hetkiin. ;) Arki tuo rutiinit ja järjestyksen elämään ja sitä tosiaan jo vähän kesäisen elon jälkeen kaipaakin.

Puutarhassa tuoksuu jo syksyn tuoksut, omaa satoa on saatu maistella. Potagerin rakennus on venynyt koko kesän, keskiympyrä ja toinen reunapenkki on valmiina, mutta muutoin muuraustyöt ovat tauolla. Me tarvitsemme vanhoja tiiliä myös sisälle seinien muurauksiin, joten jatkan potagerin parissa niillä tiilillä, joita sisähommista jää.
Ja niin, monta on projektia taas kesken ja aloitettiin sitten taas yksi uusi. Saimme nimittäin pienen kaivurin yllättäen lainaksi ja mies myllää nyt etupihalla. :) Etupiha onkin sellainen hiekka-aavikko, josta on kaivettu pois isoa kalliomursketta ainakin viisi isoa kärryllistä ja tilalle laitamme multaa, jotta saadaan joitain istutuksiakin kasvamaan.






Kotimme vieressä kulkee tie, jonka reunalla on kasvanut vanha koivukuja. Koivuja on ollut ainakin 15 rungon verran ja ovat olleet osa paikan historiaa. Kaistale, jolla koivut kasvoivat on kaupungin maata ja keväällä saimme metsäasiantuntijan kaupungilta käymään ja tarkistamaan koivujen kuntoa. Oli tiedossa, että koivut ovat huonokuntoiset ja olleet tapetilla ennenkin kaadon suhteen. Mutta niin vastaan kuin ajatusta olinkin, jouduin viimein luovuttamaan. Asiantuntijan mukaan ei voida antaa takeita puiden pystyssä pysymisestä ja rungoissa näkyi havaittavia vaurioita. Jos puut olisivat jääneet pystyyn, ei kaupunki olisi vastannut mahdollisista vauroista, jos puut olisivat kaatuneet talon päälle. No sitähän en halua itsekkään, mutta maiseman muutosta olen surrut ja pala historiaa on taas tipotiessään! Niimpä sieltä sitten kaupungin miehet tulivat eilen ja laittoivat koko rivin nurin! Voisin sanoa, että en tykkää!





Alueen jälkikäsittelyä pyysin moneen kertaan, että edes rumat kannot jyrsittäisiin pois, mutta vastaan ei tultu yhtään. Saadaan sitten omakustanteisesti laittaa siihen mitä halutaan, mutta ei kiitos. Laitetaan ihan omalle puolelle. Harmi, että suojellun talon ympäristö näyttää nyt tältä. Vaatii sulattelua ja aika paljonkin työtä, että alueesta saadaan kiva. Mutta ehkä tästä masennuksesta selvitään ja saadaan uutta puhtia laittaa tämäkin reunus ojennukseen! :)

Mukavaa viikkoa Sinulle!

Riikka

11 kommenttia:

Heini kirjoitti...

Voi harmistus, koivukujat vaan on niin kauniita! Ymmärrän ihan täysin, että nyt voi olla vähän alaston olo. Jättivät vielä tuohon kuntoon tien laidan. Toivottavasti hyvät puolet lohduttaa, eli mitään vahinkoa ei kerennyt tapahtua vanhojen koivujen kanssa, säästytte haravoimiselta ja saatte nyt itse laittaa koivujen tilalle mitä haluatte!

Johanna kirjoitti...

No vois kökkö, kieltämättä aika rujon ja orvon näköistä nyt. Mutta onhan se totta että taas näitä kesämyrkyjä ja sen seurauksia on nähty tänä kesänä aika paljon, parempi olla varuillaan ettei vahinkoa satu. Ystävieni mökin pihalta kaatui viimeviikolla 30 puuta, yksi talon katolle ja toinen naapurin talon katolle. Auton viereen 20cm päähän, siivo aivan valtava ja maisemat muuttui kerrasta sielläkin. Joten ehkä kuitenkin näin parempi, vaikka kuinka harmittaa.

Sateenkaarentaa Riikka kirjoitti...

Kiitos tsempeistä :)
Kyllä tässä puolensa on, hurjia myrskyjä on nähty ja puut ei olisi tästä ainakaan parempaan suuntaan menneet. Mutta lähinnä harmittaa tuo historiallinen ja maisemallinen arvo. Ei auta nyt muu kuin tehdä itse siistiminen loppuun ja antaa ajatusten ja suunnitelmien muhia, mitä tälle reunalle tehtäisiin. :)

Riikka

Heidi - omankodinonnea kirjoitti...

Voihan harmi sentään :( Toivottavasti saatte laitettua jotain ihanaa tilalle kuitenkin:)

Pilvi kirjoitti...

No voihan nyt..! Ehdotan, että harmistuksesta huolimatta istutatte kuitenkin runkojen viereen uudet koivut. Ne kasvavat hyvällä paikalla tosi nopeasti. Muutamassa vuodessa ovat jo ihmisen korkuiset ja ennen kuin huomaattekaan ne näyttäisivät jo ihan puilta.

Janna kirjoitti...

Surku komeaa puureunustaa, mutta onhan tässä hyviäkin puolia. Talonne on ainakin osaltaan turvassa puun kaatumisilta ja joka paikan täyttävien koivun siemenien huomattava väheneminen on aina plussaa! Itse varmaan istuttaisin tilalle esimerkiksi koristekirsikkapuita. Kasvavat ainakin meillä 5-7 metrisiksi ja ovat keväällä niin täynnä vaaleanpunaista kukkaa että! Mieti, kokonainen vaaleanpunainen hattararivistö näkyisi ikkunasta! :D

Janna kirjoitti...

Surku komeaa puureunustaa, mutta onhan tässä hyviäkin puolia. Talonne on ainakin osaltaan turvassa puun kaatumisilta ja joka paikan täyttävien koivun siemenien huomattava väheneminen on aina plussaa! Itse varmaan istuttaisin tilalle esimerkiksi koristekirsikkapuita. Kasvavat ainakin meillä 5-7 metrisiksi ja ovat keväällä niin täynnä vaaleanpunaista kukkaa että! Mieti, kokonainen vaaleanpunainen hattararivistö näkyisi ikkunasta! :D

Anonyymi kirjoitti...

Harmi kun eivät voineet kantoja irroittaa..ovat meinaa hyvä kohde mm. Hevosmuurahaisille, kannattaa tarkkailla ettette saa niitä harmiksenne. Meillä ne tuli myös syömään taloakin, myös tervettä osaa ja lahon hirrenhän ne syö mielellään. Istuttakaa jotain nättiä puuta tai sitten oma koivukuja omalle puolelle. Kyllä se harmitus ohi menee ja entäs kauniimpi aita vaihtoehdoksi?

Sateenkaarentaa Riikka kirjoitti...

Heippa hei :)
Kyllä se harmistus ohi menee ja silmä tottuu ajan myötä. Oli vain niin pettymys luopua vanhasta koivukujasta, jolla on 70 ainakin vuoden historia takanaan.
Tälle tienpuoleiselle alueelle tulemme tekemään vain siistimisen, eli kaadamme loputkin risut pois ja siistimme roskat pois. Anonyymi ehdottikin uutta aitaa, se on kyllä tulossa jossain vaiheessa tämän "vankila-aidan" tilalle. Sellainen perinteinen valkoinen puuaita.
Jotain näkösuojaa luultavasti täytyy istuttaa aidan vierelle, mutta mitä, se on vielä auki. Aidan alla kulkee nimittäin kylän vesiputki, joka varmasti jossain vaiheessa kaivetaan ylös, jos korjaustarvetta ilmenee. Talon seinästä aitaan ei ole varmaan kuin pari metriä, joten kovin suureksi kasvavaa ei voida istuttaa.
Mutta jätetään asia muhimaan :)

Iloa viikonloppuun!

Riikka

Anonyymi kirjoitti...

Pöykyntietä ajaessa ei näytä koivukujan puuttuminen ollenkaan huonolta. Avara valoisuus ja talo entistä majesteetillisemman näköinen. Aikoinaan vanhoista kuvista kun katselee ei puita näkynyt maisemassa juurikaan kylällä. Tavallaan siis paluu vielä historiallisempaan maisemaan olemassa nyt. Koivut imevät myös paljon vettä puutarhan hedelmä- ja marjatarhoilta. Kaikkea hyvää Teille ja menestystä ! :)

Anonyymi kirjoitti...

Voi harmi, vanhat puut ovat kyllä tunnelman luojia! Itse istutimme pihallemme yli 3 metrisiä koivuja (joita kävimme lähimetsästä hakemassa, yritimme saada mahdollisimman paljon juuristoa mukaan). Nämä koivut lähtivät ainakin ripeästi kasvuun ja näyttivät jo ensimmäisenä kesänä suht iloisilta ja tuuheilta, kasvattivat siis melko tuuheat lehvistöt. Tosin ovathan ne vielä aika laiharunkoisia ja pieniä noihin ihaniin vanhoihin verrattuna!
Toivottavasti tekin saatte jotain rehevää pian kasvamaan!
Esimerkiksi riippaoksaiset pajut, kuten Monet´n puutarhassa lummelammen reunalla, ovat nopeita kuulemma kasvamaan, ja niitä pitäisi löytyä myös hopealehtisinä.

Kati