perjantai 21. marraskuuta 2014

Ihan pian.

Harmaus on ollut läsnä jokaisessa päivässä, aurinko ei ole näyttäytynyt pitkään aikaan. En tiedä teistä, mutta minuun tuo sää ainakin vaikuttaa, että haluaisi vain talviunille. Ja hiljaiselosta tuli taas ihan liian pitkä... Mikä siinä onkaan, mitä pidempään on täältä pois, pelkkä ajatuskin postauksesta saa hikikarpalot valumaan otsalta. Mitä pidempään menee, pääsee mörkö kasvamaan liian isoksi ja on niin hirmuisen vaikea tarttua blogiin kirjoittamiseen. Olen tosin huomannut meitä muitakin aiheen kanssa painivia, onneksi en ole siis yksin. :) Ja pahoitteluni, että postauksia tulee omaan tahtiini, joskus useammin ja sitten joskus taas kiireet vievät toisaalle. En silti kokonaan halua lopettaa, sillä nautin niin teidän muiden blogien ihanuuksista ja saan siitä iloa!

Vaikka arjen harmaus on ollut läsnä, ei täällä ihan kadoksissa olla sentään oltu. Ollaan viime viikot puuhattu meidän piharakennuksessa. Ihan kaikki aika. Ja kyllä, ihan pian, ensi viikon lauantaina 29. päivä aukeaa ovet meidän pikkuiruiseen talli-puotiimme. :)

Elämä on välillä hassua, sitä usein haaveilee kaikesta ja osan jopa unohtaakin. Mutta sitten joskus huomaat tulleesi siihen paikkaan, josta joskus haaveilit. Ja sattumalta siitä kaikesta tuleekin totta.
Reilu viisi vuotta sitten seisoimme tämän talon pihamaalla parin kuukauden ikäinen vauva mukanamme. Olimme tuolloin etsimässä omaan kotia. Oli haaveita ja unelmia reppu pullollaan, tulimme ensi kertaa tälle kylälle. Ihastuimme vanhan talon henkeen ja tähän rauhalliseen maalaismaisemaan. Haaveilin jo omasta pikku puodista piharakennukseen vaikka olin töissä toisaalla. Mutta juuri tuolloin taakka tuntui meistä liian suurelta ja vuosi tästä löysimme uuden kodin ihan tästä läheltä samaiselta kylältä. Juurruimme tänne ja perhe kasvoi.
Eihän sitä rakkautta vanhaan taloon voi selittää, sen vain tuntee. Ja se polte oli aina olemassa, vaikka edellisestä kodistamme pidinkin kovasti. Näihin aikoihin vuosi sitten huomasin taas nykyisen kotimme tulleen myyntiin ja niin siinä sitten kävi, että pääsimme viimein Kotiin. Kohtaloa tai ei, mutta juuri nyt tunnen oikeasti olevani kotona ja avaan sinulle oven puotiini, joka joskus oli vain pieni haave sydämen nurkassa.

Homma alkoi jo kesällä, kun mies innostui kaivelemaan piharakennuksen edustaa. Irroitettiin vanha "terassin-pätkä" ja kaivettiin kivijalkaa enemmän esiin ja maata pois. Oven alta paljastui lahoa, joka johtui vuotavasta rännistä ja betonisesta astinkivestä, joka on pitänyt nurkan kosteana. Lahot paikattiin ja terassin rakennus alkoi. (laitan terassista kuvia kun saadaan vielä sokkeli piiloon)




Piharakennuksen kolme kamaria ovat olleet kyläseuran kunnostamina jo kymmeniä vuosia. Pääsimme pintaremontilla ja varaston laajennuksella. Teimme varaston olemmassaolevan puuliiterin osalle ja puhkaisimme vain vanhan oviaukon takaisin seinään. Lautaseinä odottaa vielä toisen kerroksen punamultaa seinään ensi keväänä.
Sain eilen viimeiset tapetoinnit tehtyä ja viikonlopun aikana teemme lattian ja viimeistelyt valmiiksi. Sähkömies tulee maanantaina ja ensi viikolla kursin puodin kasaan. ;)

Puoti koostuu kolmesta huoneesta, joihin rakennellaan tilat fiilisten mukaan. Neliötä on vain 35, mutta huonekorkeutta riittää. ;) Puodissa tulee olemaan paljon vanhaa tavaraa ja luonnollista fiilistä.








Tervetuloa siis kurkkaamaan glögin ja piparin kera, miltä kaikki näyttää livenä ensi lauantaina
29.11. klo: 10-15.

Terkuin, Riikka.


3 kommenttia:

Ilona kirjoitti...

Onnea ihana sinne - niin kaunista! Lämmintä tuulta tuleviin päiviin <3
Ilona

Päivi kirjoitti...

Onnittelut myös jo nyt,jospa päästään käymään joskus.

Dans le Grenier de Penelope kirjoitti...

Bonjour,

Vous avez un magnifique blog.
Les photos sont splendides.

Un réel plaisir pour les yeux, merci pour ce moment d'évasion.

Chrystel