maanantai 13. helmikuuta 2017

Kevättä kohti -ikkunalaudalla vihertää.

Siirrytään sujuvasti joulukuvista suoraan kevään odotukseen...
Odotan kevättä ja käsien työntämistä multaan, hentojen taimien kasvua ja kesäillan tuoksua. Kevään kaipuuseen on kukkalaudat ja aulan senkin päällinen täyttynyt kasveista. Olen ehkä vähän hurahtanut perinteisiin viherkasveihin ja niiden historiaan. :) Aivan mahtavia ja unohdettuja kasveja olen yrittänyt metsästää pitkin Suomea. Mikäs sen perinteisempää kuin 1900-luvun alun kasveja tämän ajan talossa? Kukkapöydän ylpeys on ehdottomasti Valkotupsukki (Haemanthus albiflos). Oletko kuullut kasvista?

1800- luvulta aina 1920- ja 1930-luvuille huonekasvina suosittu valkotupsukki on kotoisin Etelä-Afrikasta. Paitsi tähän alkuperään, myös ulkonäköön viitannevat kasvin ruotsinkielinen nimi elefanttunga, norsunkieli ja saksankielinen nimi Elefantenohr, elefantinkorva. (Månsson 2002, 196). Suomessa tätä sittemmin harvinaistunutta kasvia on kutsuttu nimillä lehmänkieli, elefantinkorva tai Eevan esiliina (Ranta 2010, 66).
Valkotupsukki onkin erikoisen näköinen kasvi. Kielimäiset, päistään pyöristyneet lehdet ovat himmeän nahkeita ja reunoistaan karvapeitteisiä. Partasutia muistuttava tupsukukinto muodostuu järeän kukkavarren päähän. Yksittäiset kukat ovat terälehdettömiä ja tähtimäisiä, niiden valkeat heteet ovat pitkät ja ponnet keltaiset. /Tuovi Mutanen (2010)







Vihreässä on voimaa, saviruukku kerrallaan kasvikokoelmaa kartuttaen. ;)

Heleää Helmikuuta sinne ruudun taa! 

Riikka